Suomi jakautuu - mutta voimmeko valita toisin?

Suomessa yhä useampi kamppailee arjessaan. Työttömyys, toimeentulo-ongelmat, mielenterveyden häiriöt ja syrjäytyminen eivät ole pelkkiä tilastoja – ne ovat todellisuutta yhä useammalle meistä. Lokakuussa 2024 työttömiä työnhakijoita oli yli 280 000, pitkäaikaistyöttömiä yli 100 000 ja vähintään joka viides suomalainen kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle vuosittain yli 11 miljardia euroa, ja yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään niiden vuoksi. Vaikka tiedämme, mitä pitäisi tehdä, emme ole onnistuneet löytämään ratkaisuja.

Eriarvoisuus kasvaa ja yhteiskunnallinen kuilu syvenee. Vaikka tilanne huononee, poliittinen keskustelu on jäänyt tyhjiksi syytöksiksi ja vastakkainasetteluksi. Meidän elämämme ei ole poliittista teatteria, jossa kilpaillaan siitä, kuka huutaa kovimmin. Meidän on herättävä, sillä tilanne ei voi jatkua näin. Eriarvoisuus ei katoa, jos jatkamme tällä tiellä.

Politiikan ja yhteiskunnan on käännyttävä kohti ratkaisukeskeisyyttä. Meillä on valta päättää, millaisia keskusteluja käymme. Pystymmekö kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisiamme sen sijaan, että jäämme kinastelemaan? Voimmeko oppia erimielisyyksistämme, kuunnella toisiamme ja yhdessä rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuus pärjätä?

Jos emme opi ja toimi yhdessä, yhteiskunta jakautuu entisestään. Jos me kaikki, niin poliitikot kuin kansalaisetkin, otamme vastuun ja alamme keskustella rakentavasti, voimme muuttaa suuntaa. Tämä on meidän käsissämme.

Meidän ei tarvitse riidellä, vaan rakentaa yhdessä. Jos voimme valita toisin, voimme luoda yhteiskunnan, joka ei ole jakautunut, vaan yhteinen. Voimmeko valita toisin?

Julkaistu Savon Sanomissa, Lukijan Sanomissa 19.1.2025