Mielenterveys on koko yhteiskunnan asia
Kasvavat mielenterveysongelmat ovat aikamme yksi suurimpia haasteita. Yhä useampi kärsii ahdistuksesta, masennuksesta tai muista psyykkisistä vaikeuksista. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan ole pelkästään yksilön kriisejä, vaan heijastavat myös yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia ja kulttuurisia paineita.
Elämme maailmassa, jossa kiire, vertailu ja suorituspaineet hallitsevat arkea. Teknologian kehitys ja sosiaalinen media lisäävät stressiä, mutta samaan aikaan moni kokee yksinäisyyttä ja eristäytymistä. Tämä yhdistelmä on monelle liikaa.
Mielenterveysongelmien yleistyminen kertoo jotain olennaista siitä, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Kulttuuri, jossa korostetaan suorituksia ja jatkuvaa pärjäämistä, ei anna ihmisille tilaa levätä, ei henkisesti eikä fyysisesti. Työelämän vaatimukset, perhe-elämän haasteet ja yksilölliset odotukset kasaavat paineita, joita ei ole helppo kantaa. Ja kun apua tarvitaan, sitä ei aina ole tarjolla.
Taloudellinen eriarvoisuus, köyhyys ja epävarmuus lisäävät mielenterveysongelmien riskiä. Ihmiset, jotka elävät jatkuvassa epävarmuudessa, kokevat painetta, joka voi johtaa vakaviin psyykkisiin vaikeuksiin. Apua ei myöskään jaeta tasapuolisesti: ne, joilla on varaa yksityisiin palveluihin, ovat etulyöntiasemassa verrattuna heihin, jotka jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle.
Mielenterveyden tukeminen ei voi jäädä vain terveydenhuollon ammattilaisten vastuulle vaan se on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Tarvitsemme kulttuurista muutosta, jossa mielenterveydestä voi puhua avoimesti ilman häpeää tai pelkoa leimautumisesta. Meidän on mahdollistettava lähellä arjessamme matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut, jotka ovat helposti saavutettavissa kaikille.
Mielenterveysongelmat eivät ole merkki heikkoudesta. Ne ovat usein seurausta ulkoisista tekijöistä, kuten arjen paineista, taloudellisista huolista tai jatkuvasta epävarmuudesta. Siksi ennaltaehkäisevä työ on tärkeää: meidän on luotava joustavampi työelämä ja panostettava siihen, että mielenterveyttä tuetaan samalla vakavuudella kuin fyysistä terveyttä.
Mielenterveys on lopulta koko yhteiskunnan yhteinen vastuu. Kun tunnistamme, että yksilön pahoinvointi kumpuaa usein rakenteellisista ja yhteiskunnallisista tekijöistä, voimme kehittää pitkäjänteisiä ja kestäviä ratkaisuja. Näiden ratkaisujen tulee olla moniammatillisesti toteutettuja, asiakaslähtöisiä ja kokonaisvaltaisesti hyvinvointia edistäviä kaikilla palvelujärjestelmän tasoilla.